Illalla kun mieli joskus siivet saa se johdattaa mun aikain taa maahan missä aava pusta aukeaa ja laulukin on kaunehin

Laulaen lyö laineet Tonavan kuulen sen nään illan tummuvan Vaik on muisto himmennytkin kaipaan sinne vielä nytkin Budapestin maljan juon mä näin

Yöhön Budapestin huumavaan kauan sitten jäin haaveilemaan Kuinka siltain lyhdyt Tonavan helminauhansa heijastikaan

Ranta peittyi kukkain tuoksuun miete kääntyi virran juoksuun viulun sävel Cartaan kutsun soi jota koskaan en unhoittaa voi

Yössä Budapesti viulullaan priimas kansan sai rakastamaan Yössä Budapestin unhoitin arjen harmaan kun sun kohtasin

Multa ryöstit suukon salaa hurmaa tuo ei enää palaa