Herttainen, hei hyvännäköinen herttanen hei, hyvännäköinen hei, sä herttainen hei hyvännäköinen hei, hyvännäköinen

Mä hiukan allapäin, kadun vartta astelin vähillä varoilla, kurkkuani kastelin oli viety pullat uunista, olin saanut fudut duunista monestakin erheestä, oli ero tullut perheestä mua muistivat kai vihalla, mä olin aivan pihalla en päässyt eroon peloistain, valtavista veloista yökaudet piti kukkua, ei ollut missä nukkua elo koostui pikku paloista, oli kengät viety jaloista ja jalat aivan rakoilla, kun kaiken aikaa pakoilla sai monenlaista anojaa ja kyllä riitti sanojaa "Ala rahojasi lykätä, muuten me ei tykätä!" mut oli kaikki kitattu ja loput ulosmitattu oli luoja minut pettänyt, niin valmis olin että nyt olin köydenpätkän ostanut ja vääryyksille kostanut kun yhden äkin yllättäin tuli vastaan kaunis neitonen haltiatar onnenmaan naurahtaen sanoi vaan

Herttanen hei, hyvännäköinen hei, herttanen hei, hyvännäköinen sä herttanen hei, hyvännäköinen hei, hyvännäköinen

Hän jatkoi, hyvä ystäväin, ei pidä olla allapäin jätä huolet huomaani, tule käymään luonani no mikäs siinä aattelin, kun autollensa saattelin kuin naista elokuvista ja päässä alkoi humista oli oma kuski vastassa ja kohta lauta nastassa kartanolle kaarrettiin, mut lakeijoilla saatettiin ja ennen kuin ees pyydettiin, ruokaa juomaa syydettiin kaikki eteen kannettiin ja ymmärtää mun annettiin vaik vieras täytti mahansa, tää tyttö tunsi rahansa oli mammonassa laatua, perinnöksi saatua golfkentät, tehtaat, osakkeet - melkomoiset osakkeet oli tohtoriksi lukenut ja lakin päähän pukenut töissä silti päivääkään ei joutunut hän kärsimään vaan yksin asui linnassaan, kaipausta rinnassaan en uskonut mä silmiäin, mä että tämän kaiken näin mua punoi lemmen pauloin, mä hälle lauloin

Hei, herttainen hei, sä hyvännäköinen Hei, herttanen hei hyvännäköinen beibi, hyvännäköinen

(soolo)

Jäi taakse arki ankea, olin onnesta mä kankea mun oli neito suloisin ja varmaan suurituloisin oli elo erinomasta, sain nautiskella lomasta mikäs oli hymyillä, tuon donnan kanssa lymyillä kai häntä hieman huumasin, siis rohkeasti tuumasin mä aivan sinun luoksesi, jäänkin sinun luoksesi vaan olikin hän pahoillaan, kun kamaa hänen rahoillaan mä ostin luottokortillaan ja uutta sohvaa portillaan Askon miehet raahasi ja rekkakuormat kaahasi sai neito minut tietämään, ei tätä tule sietämään eikä myöskään kestämään, mua lähtemästä estämään pois roinat vähän äkkiä, ei tänne makuusäkkiä ennenkään oo kannettu, vaik persettä ois annettu nyt alko kuule nyppiä, lähe vetään, ala hyppiä no mikäs siinä pakkasin, kun gorillat mua hakkasi mun aura oli laskussa, taas narunpätkä taskussa ja oli vähän noloa, ei tahtonutkaan moloa olin siinä mistä aloitin, siis hyvästi mä laulelin

Heippa herttanen, hei hei, herttanen hei hyvännäköinen hei, sä herttanen hei hyvännäköinen