Lapsesta asti oon viihtynyt yksin yhtä lailla kuin seurassa Älä huolestu, vaik vetäydyn nytkin

Mä kerään hetken voimii, ennen kuin palaan takaisin niin pystyn taas toimii niin kuin ihminen

Joskus tuntuu et oon juuttunut tähän kakofoniaan Mä pakenen mun piiloon, huutaa aivot lomiaan Ei oo muuttunut elämä, se on kakofoniaa Mä pakenen mun piiloon, piiloon kakofoniaa

Kun liike on sohjoo ja äänet vaan tulvaa, ne muodostaa abstraktin maalauksen ja kaiku päässä soi vaan kuin kaukaisen laukauksen

Mä vetäydyn taas varjoon, ennen kuin palaan takaisin Pakopaikka antaa armoo kuin tosiystävä

Joskus tuntuu et oon juuttunut tähän kakofoniaan Mä pakenen mun piiloon, huutaa aivot lomiaan Ei oo muuttunut elämä, se on kakofoniaa Mä pakenen mun piiloon, piiloon kakofoniaa