Oon istumas huonees keskel tyhjää ilmaa jota muut eri tahtiin hengittää Huonees kantava kaiku mut mä olen vaan hiljaa valmiina poistumaan, päästää historian toistumaan
Mut sun ajatus oikee, työnsit mut seinää vasten Loit vakavan katseen ja rystyset valkosina sä tartuit mun vaatteisiin
Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla
Haluun sanoo sen sulle ennen ku ajatus katkee, ennen ku ajan hammas pois sen syövyttää Kun riistaa viisaatkin ihmiset on toisille, moisille ei mikään riitä, ei kiitä mistään
Eikä sun puheest saa selvää, kysyen silmäs katsoo Oon kai jo puhunu liikaa vaik se mitä mä meinaan on vaan niin yksinkertaista
Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla
Mut sen aina työnnän tuonnempaan, kun en viestii kulkemaan sulle saa kun en tohdi yksinkertaistaa niin kuin se kuuluis kertoo
Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: