Varkain kesäinen helle vaihtuu iltaan lempeään. Se antaa rakkaudelle vuoron jakaa hellyyttään. Se sydämen, vie jokaisen, kuin leikiten.

Täyttyy puistot ja rantaa kulkee parit haaveillen ja hän ken kaipuuta kantaa katsoo heitä uskoen. Ei ilman jää, hän ystävää, kun hämärtää.

Noussut on kuu, poika silloin tyttöön herttaiseen ihastuu ja he toivoo että kuu käy pilvien taa, eikä heidän ensisuudelmaa, se nähdä saa. Noussut on kuu, tyttö silloin poikaan komeaan rakastuu, eikä kuu tuo malta mennä pilvien taa, koska muuten ensisuudelmaa, ei nähdä saa.

Tuuli lempeä heille laulaa hiljaa kuiskaillen. Se kutsuu tunteiden teille kulkijoista jokaisen. Ken uskaltaa ja haluaa, hän onnen saa.

Noussut on kuu, poika silloin tyttöön herttaiseen ihastuu ja he toivoo, että kuu käy pilvien taa. Eikä heidän ensisuudelmaa se nähdä saa. Noussut on kuu, tyttö silloin poikaan komeaan rakastuu. Eikä kuu tuo malta mennä pilvien taa, koska muuten ensisuudelmaa, ei nähdä saa.