Miten äkkiä lapsuus loppuikaan. En silloin ymmärtänyt ollenkaan, että rikkaat ne on, jotka rikastuu ja vain pahimmat palkitaan eikä heikoimmasta välitäkään kukaan.

Mä oisin aina ollut se ukin pieni prinsessa, ' joka osas kaikki sadut ulkoa. Ja kun ilta koittaa taas, samat sanat sanotaan: ”Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun”

Niinhän sitä luulee, vaan ei oo prinssii komeaa, eikä puolta valtakuntaa, Ei oo onnee ruusuista, vaan loppumatonta ankeutta. Eikä tämä elämä tunnu edes loppuvan ikinä.

Joskus luulin, elämä ois satua vaan, mutta ei, minun on silkkaa tragediaa.

Miten äkkiä lapsuus loppuikaan. En silloin ymmärtänyt ollenkaan, miten todeks muuttuu se, mitä toistetaan, miten raha vain ratkaisee, ja vaikka mitä huudat, metsä takaisin vittuilee.

Mä oisin aina ollut se mummin oma mussukka, joka tanssi päivät keijutansseja. Ja kun ilta koittaa taas, katsotaan lastenohjelmaa, ja niin ystävykset ratsastivat yhdessä auringonlaskuun.

Niinhän sitä luulee, vaan ei oo heppaa valkoista, on ajettava fillarilla, eikä tältä sateelta näe auringonlaskua. Eikä ole yhtään ystävää, joka ehtisi edes pyöräilemään sateeseen.

Joskus luulin, elämä ois elokuvaa, mutta ei, minun on piilokameraa.

Eikä Nyytiä lohduta kukaan, eikä eväitä laitettukaan, eikä Nipsua otettu mukaan, ja jääköön näkymätön lapsikin näkymättömäksi, sillä

Muumimammaa ei ole olemassa. Muumimammaa ei ole olemassa. Muumimammaa ei ole olemassa. Muumimammaa ei ole olemassa. Muumimammaa ei ole olemassa, vaikka möröt liimautuu kylkeen. Muumimammaa ei ole olemassa, vaikka haisulit päälle sylkee. Muumimammaa ei ole olemassa, vaikka hattivatit mut piirittää. Muumimammaa ei ole olemassa, vaikka hemulit hengaa ja tilittää.

Muumimammaa ei ole olemassa. Muumimammaa ei ole olemassa. Eikä nukkumattia, eikä joulupukkia, eikä täti Moonikaa, eikä hammaskeijua, eikä pääsiäispupua, eikä Petteri Punakuonoa.

Muumimammaa ei ole olemassa. Muumimammaa ei ole olemassa. Muumimammaa ei ole olemassa. Muumimammaa ei ole olemassa.