Hetken aikaa sain sun kanssas taivaltaa huomata voin vain, et sittenkin. Jotain sisälläin nyt taisin oivaltaa siksi eloon jäin, näin selvisin. Pohjoistuuli vaikk´ joskus puhaltaa pysty ei se horjuttamaan.

Niin haavoittumaton tää sydämeni on, jos ystävänäin mun, saan aina pitää sun, nyt sanoa sen voin, näin kirjaan muistojen, sen kaiken runoilen, minkä kanssasi koin. Oon havoittumaton

Tästä eteenpäin taas jatkan elämää kuljen yksinäin, kuin etsien. Vaikka tiedän sen en koskaan enää nää taikaa rakkauden, tuon eilisen, Pohjoistuuli vaikk´ joskus puhaltaa pysty ei se horjuttamaan.

Niin haavoittumaton tää sydämeni on, jos ystävänäin mun, saan aina pitää sun, nyt sanoa sen voin, näin kirjaan muistojen, sen kaiken runoilen, minkä koin. Niin haavoittumaton tää sydämeni on, jos ystävänäin mun, saan aina pitää sun. Nyt sanoa sen voin, näin kirjaan muistojen, sen kaiken runoilen, minkä kanssasi koin.

Oon haavoittumaton Oon haavoittumaton Oon haavoittumaton Haavoittumaton