Yölintu pehmein siivenlyönnein kaartaa taivaallaan. Kun jälleen aamu koittaa, on yölintu piilossaan. Vain yön sen siivet kantaa loisteeseen auringon. Se toisten lentää antaa jääden itse varjohon.

Yölinnun herkän päivänkoitto jätti yksikseen. Kun väistyi yö, se onnen vei jäi kaipuu sydämeen. Vain linnunlennon verran onnensa tallettaa. Se saapuu luokse yhden kerran, pois taas kaikkoaa.