Mä kirjotan täl hetkel osastol, ku en muuta osaa. Tajunnu täs hetkes taas, kui elämä on kovaa. Saispa tästä lomaa, eikä tarvis ottaa selkää, tai harteille niit juttui, joita tosissaan pelkää. Mä sekoon, mä tuun hulluks, ku en saa omii käsiini asioita, jotka valuu ku tiimalasi ja hävii nii. Haluun auttaa sua, mut tää oma maailma sekoo. Tunnen sua kohtaan ihan liian suurta vetoo. Niin kovaa etten tiedä enää, mitä on tuolla, ulkopuolella, ku haluun vaan kuolla. Vedän kaiken mitä tarjotaan, ja se ei oo mulle okei, ku tuntuu taas ettei tee mitään vittu oikein. Tuntuu että elämä on loputon suo, ku sä et vaan tajuu ees tulla mun luo. Silloin ku pyydän, että tulisit ees uniini, tässä paikallaan ku lepää, mä tunnen oman ruumiini.

Älä sekoo, älä heitä menemään, sitä kaikkee, mitä sul on jäljellä. Taivas on alaspäin valuva. Et saa kuolla vielä. Älä sekoo, älä heitä menemään, sitä kaikkee, mitä sul on jäljellä. Taivas on alaspäin valuva. Et saa kuolla vielä.

Kaiken sen alun jälkeen on ollu ihan paskana. Rakkaustarinoita tulee, eikä maistu safkakaan. Niitä tulee ja menee, ja ainoo mitä mä tartten on tieto sisäl, et oon täällä sua varten. Miks et tiedä sitä, etkä sano mulle mitään? Jos uskaltaisin myöntää, tai edes kiittää, siitä et oon viel olemas tän pallon pääl. En voi käsittää mitään, ku mul sekoo pää! Oon vittu aina ollu sekasin vähemmän tai enemmän, mut se mitä pelkään on tää yksi ainut elämä. Kukaan ei kai yksin oo, mut tuntuu et oon ainoo, ketä nää jutut pään sisäl aina vainoo. Uskon usein mitä sanotaan ja tää on vaan vaihe, Vittu sit en enää uskokaan ja multa menee maine. Omissa silmissä on ku mustavalkofilmissä, jossa ei tunneta eilistä.

Älä sekoo, älä heitä menemään, sitä kaikkee, mitä sul on jäljellä. Taivas on alaspäin valuva. Et saa kuolla vielä. Älä sekoo, älä heitä menemään, sitä kaikkee, mitä sul on jäljellä. Taivas on alaspäin valuva. Et saa kuolla vielä.

Viime yön mä makasin ja kelasin ja itkin, osastolta päivän nää käytävät on pitkii. Kuuntelen täs käytäväl, mitä yököt meistä puhuu, musta vähän tuntuu, ettei ne luota muhun. Kello tikittää, mut tuntuu et aika pysyy paikallaan. Pitäskö mun kysyy hoitajilta totuutta, ku tiedän et oon tässä, mut kuitenkaan en oo todellakaan läsnä? Kuoren alla istuu pelokas ihminen, joka toivoo et jokainen päivä ois viimeinen. Huolii on paljon, ja vaik ne pyöris kuinka, ei ne voi viedä kaikkee. Vittu ei suinkaan. Mut tainnutetaan lääkkeil ja oon sit hiljaa. Äänet on ikävii ja ajatukset juoksee kilpaa. Nukahdan pystyyn ja toivon että kuulen hyvänyön toivotukset, ennen ku kuolen!

Älä sekoo, älä heitä menemään, sitä kaikkee, mitä sul on jäljellä. Taivas on alaspäin valuva. Et saa kuolla vielä. Älä sekoo, älä heitä menemään, sitä kaikkee, mitä sul on jäljellä. Taivas on alaspäin valuva. Et saa kuolla vielä.