Sä puhut kuin Marlene Dietrich ja tanssit kuin Zizi Jeanmaire. Kaikki vaatteesi tehnyt on Balmain, helmet hiuksissas loistaa kuin jää, ne vielä nään.

Asut kalliisti puistikon laitaa, osoite: Boulevard St-Michel. Vielä pidätkö sitä Rolling Stones -paitaa, vai olikse Sacha Distel? Vai joku muu?

Vaan minnepäin vaellat illoin, yksin kun jäät vuoteeseen? Kerro mitä mietit sä silloin, kun tuijotat menneisyyteen, etäiseen.

Kun sä kesällä liikkeelle lähdet, on kohde taas Joie le Peint. Siellä päivälläkin loistaa tähdet; on tasainen niin tuo sun-tan sun selässäs ja reisilläs.

Ja talviaikaan sua kutsuu St. Moritz; siellä hovias taas pitää saat. Mut' kaikki tarjotut Napoleon-brandyt eivät huulias kosteiks saa, kuitenkaan.

Niin minnepäin vaellat illoin, yksin kun jäät vuoteeseen? Kerro mitä mietit sä silloin, kun tuijotat menneisyyteen, etäiseen.

Sun nimesi tunnetaan siellä missä nimet ei vaikutakaan. Ethän lahjoja tuomasta kiellä; hevosen lähetti Aga Khan, se pidä vaan, ah-ah-ah-aa, ih-ha-ha-haa.

Sun suhteesi puhuttaa niitä; miljonäärin sä vähintään saat. Vaikkei taustasi sellaiseen riitä, tai enpä tiedä, kun sitä sä jaat.

Niin muistan taas pariisin kujat; kaksi pentua kerjuulla vaan. Molemmilla tavoitteet raudanlujat; tahto rimpuilla kurjuudestaan, parempaan.

Oi, katso mua silmiin, Marie-Claire; koita muistaa nyt kuka sä oot. Sitten häivy ja unohda mut iäks, ja kaikki haavasi arpeutukoot.

Oo, minne vain vaellat illoin, yksin kun jäät vuoteeseen. Koen aavistaa mietteesi silloin, kun tuijottaa saan eiliseen.

lai-la-lai-la-laa....