Viimeisimmän kämppäni ikkunan alla ratapiha vanha ja harmaa kummittelee mullon tapetin tahrat ja rinki korttien virttyneitten

Se on tinki kai sekin olla olemassa sinnitellen mulla aikaa on mä kävelen useinkin kiskoja pitkin päivän ja iltaisin mun sätkäni hehkuu mut ukko sen päässä on hiipumaan päin ja se miettii kuinka se elämän kulku on näin

Chorus:

Raiteet jatkuvat maiseman taakse ja metsiin kaukaisiin ne on vieneet teidät toiseen kaupunkiin jossa on vesitorni ja korkeat mäet eikä aikuisten murheet paina siellä muistathan sen isä on susta ylpeä aina

Mä tahtoisin teidät jo luokseni takaisin mutta aika on paha sen tiedän mä itsekin mun on pystyyn päästävä ensin ja mä löysin jo tilaisuuden josta puhua en voi mä aijon käyttää sen.