Mä muistan ain syntymäseudun sen kunnaat ja kirkkahat veet. Monet muistot on mieleeni jääneet, monet ystävät pois lähteneet. Sen niityt ja viljaiset pellot, myös kujat ja salomaat. Pihapiirin ja aitojen pielet, ahon laitojen mansikkamaat

Kun Valkealan valssi tää soida näin saa. Ei seutuja rakkaita voi unhoittaa, on kauniit sen maisemat, järvet ja haat. Tuo jylhyyttä sen erämaat.

Kun näen taas kotoiset tienoot lämmön se luo sisimpään. Vaikka hetken mä muistoissa kuljin. Seudun rakkaan nyt edessäin nään. Mä kuulen taas lintujen laulun ja tunnen myös tuoksuvan maan. Poissa ovat nyt maailman tuulet, tunnen kotiin taas tulla mä saan.

Kun Valkealan valssi tää soida näin saa ei seutuja rakkaita voi unhoittaa. On kauniit sen maisemat, järvet ja haat. Tuo jylhyyttä sen erämaat.

Kun Valkealan valssi tää soida näin saa ei seutuja rakkaita voi unhoittaa. On kauniit sen maisemat, järvet ja haat. Tuo jylhyyttä sen erämaat.