Mandshurian kukkuloilla

Kauko Simonen

Käy vuorten taa päivä jo uinumaan. Metsät ja kummut kultainen kehrä kietoi jo vaipallaan. Käy polkuaan kulkija, matkamies. Majassa armas odotti ennen. Nyt on jo kylmä lies.

Mustalaisen soitto soi hurmion, tuvassani viulut soi turmion. Ryösti armahain, hän oli parhain. yhä kostoa kannan vaan. Mustalaisen soitto soi hurmion, tuvassani viulut soi turmion. Ryösti armahain, hän oli parhain, yhä kostoa kannan vaan.

Käy vuorten taa päivä jo uinumaan metsät ja kummut kultainen kehrä kietoi jo vaipallaan.

Siksi matkamiehen mieli sinne on kunne kulki onnensa tie. Nyt kylmä on lies vaan polkunsa sinne vieläkin yksin vie. Siksi matkamiehen mieli sinne on kunne kulki onnensa tie. nyt kylmä on lies vaan polkunsa sinne vieläkin yksin vie.

Käy vuorten taa päivä jo uinumaan. Metsät ja kummut kultainen kehrä kietoi jo vaipallaan. Käy polkuaan kulkija, matkamies. Majassa armas odotti ennen, nyt on jo kylmä lies.


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.