Pienen kirjeen, sen itse kirjoitan, siihen pyynnön kaikista suurimman. Siitä laivan pienen ja hauraankin toivon kirjeen jaksavan kuitenkin.

Sä tuuli saatellen vie tuo pienoinen, pienin haparoivin sormin vaikka teinkin mä sen. Voit laivan kuljettaa hiljaa merten taa, pyydän hiljaa lukekoon ken toiveen luoksensa saa.

Veden pintaan sen lasken hiljalleen, paperista taiteltu matkalleen. Aalto kantaa, myös luotan tuulehen, vaikka tiedän, heikko on viesti sen.

Sä tuuli saatellen vie tuo pienoinen, pienin haparoivin sormin vaikka teinkin mä sen. Voit laivan kuljettaa hiljaa merten taa, pyydän hiljaa lukekoon ken toiveen luoksensa saa.

Tiedän, jossain on ranta kaukainen, siellä kaislat kirjeitä kuiskien. Koska harvoin on tuuli tännepäin, siksi suoraan vastaus ei edessäin.

Sä tuuli saatellen vie tuo pienoinen, pienin haparoivin sormin vaikka teinkin mä sen. Voit laivan kuljettaa hiljaa merten taa, pyydän hiljaa lukekoon ken toiveen luoksensa saa.